lauantai 27. kesäkuuta 2009

Jari Sarasvuo saa vapaasti verrata jopa lehtineekereitä eläimiin - Toisin kuin Seppo Lehto 2 vuotta ja 4 kk vankeutta ajattelusta epäillyistä teoista

Jari Sarasvuo saa vapaasti verrata jopa lehtineekereitä eläimiin - Toisin kuin Seppo Lehto
------------------

http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/147816.shtml

-----

Jari Sarasvuo: "Antakaa meidän olla"

27.06. - 15:46 (Luotu: 26.06. - 20:43) - Kommentit: 86

Perjantai, kesäkuun 26. päivä, kello 06.12. Meitä vaanitaan jälleen kerran kotimme portin pielessä varhain aamulla. Emme voi hakea aamuvarustuksessa lehteä, koska postilaatikko on juuri tontin ulkopuolella, jolloin olisimme vapaata riistaa; tontilla he eivät voi kuvata.

Hiihtäjä Virpi Kuitunen on lähdössä töihin jäätikölle ja minä taas saattokeikan kautta omiin töihini neuvotteluhuoneeseen. Väijyvä nilkki syö purkkaa ja tähtää kameralla. Taas tulee paha mieli, likainen ja vainottu olo.

Matkalla lentokentälle summaamme apein mielin viime aikoja riiston ja rahanteon kohteena. Lentokentällä ovatkin jo uudet loiset kimpussa. Puolison hyvästelystä ei tule mitään, kun vielä toistaiseksi raikkaalta vaikuttava kesätoimittaja ja nuhjuinen valokuvaaja tunkevat väliimme, rikkovat rauhaamme ja estävät hyvän työpäivän toivotukset.

Pyydän ääni väristen valokuvaajalta, että saisin hyvästellä Virpin suukolla ilman, että kuvaaja tekee siitä kauppatavaraa kaikelle kansalle. Kun Virpin ja minun päät lähestyvät toisiaan, nilkki näyttää inhimillisyytensä mitan: hän nostaa kameransa häpäistäkseen intimiteettiämme.

Tänä keväänä päättyi 24 hyvää vuotta kestänyt liitto puolisoni kanssa kaikessa ystävyydessä. Ja hivenen myöhemmin alkoi uusi elämänvaihe Virpin kanssa. Elämäntilanteen muutokseen johtaneet syyt ovat monimutkaisia, pitkään kyteneitä ja ihmisyyden herkimpiin, yksityisiin alueisiin kuuluvia kehityksiä.

Virpi, minä tai entinen avovaimoni emme ole julkkiksia, joiden ainoa peruste olla julkisuudessa on epätoivoinen pyrky sinne ja siitä seuraava suostumus julkisuusteollisuuden kaupallistamisen kohteeksi.

Virpi on työssään maailmanmestari, minä omassa työssäni melkein Suomen mestari. Nina taas on hieno nainen, äiti, puoliso. Kukaan meistä ei ole antanut suostumustaan intimiteettinsä riistoon roskalehtien kustantajien ahneuden alttarille. Tämä ei ole voinut jäädä torilokkitoimittajille epäselväksi.

Vaikka Virpin ja minun työni ovat julkisen kiinnostuksen kohteena, meidän ihmisarvomme on silti luovuttamaton. Me nautimme samaa lain ja hyvien tapojen suojaa kuin muutkin suomalaiset. Ennen kaikkea Virpin, minun ja Ninan haavoittuvaisimmat tunteemme ovat meidän tahdonilmaisumme perusteella yksityisiä eivätkä lainkaan kauppatavaraa.

Ystäväni Pauli Aalto-Setälä hyppäsi suoraan jumalan palvelemisesta (Kotimaa-yhtiöt) saatanan palvelemiseen (Aller eli Seitsemän Päivää ja suomi24.fi). Aikamoinen loikka.

Minäpä kerron, millaista liiketoimintaa elokuussa aloittava toimitusjohtaja Pauli tulee harjoittamaan. Toukokuun loppupuolella alkoi kotirauhamme rikkominen. Kymmeniä kellosta piittaamattomia häirintäsoittoja. Päättyvällä tiellä sahasi edestakaisin ruosteinen auto ja paparazzi räpsi siitä kuvia kodistamme - uudestaan ja uudestaan, päivästä toiseen.

Myös lasteni ja Ninan kotia piiritettiin. Mökin venelaiturille tähdättiin teleobjektiivilla. Hyvin varhain aamulla ja illalla, arkena ja viikonloppuna. Miten sieluasyövä työ!

Seiska julkaisee saaliinsa. Jari ja Virpi suttuisessa kuvassa. Tämä onkin jo oikeutus muille spekuloida nollafaktoilla yksityiselämäämme. Ainoa irtonumeromyynnistä elävä lehti, joka kykenee pitäytymään journalismin periaatteissa, on Ilta-Sanomat.

Seuraavan viikon sisällä yksityisyyttämme kaupitellaankin sitten kansi- ja lööppiaiheilla reilusti toistakymmentä kertaa. Jälkimmäisellä viikolla viisi peräkkäistä kansijuttua ja lööppiä, joiden ainoa fakta oli keväinen muutos parisuhteessani. Suuri osa jutuista oli keksittyjä. Aivan, keksittyjä.

"Näin rakkaus alkoi" - siitä te ette tiedä mitään, satiaiset!

Tunkiojournalisti soittaa läpi Ninan Facebookin satunnaisimmatkin koiranäyttelytuttavuudet, eikä saa mitään irti mutta julkaisee fiktionsa lähteenään "lähipiiri". Sellaista ei voi ammattiaan arvostava toimittaja kutsua journalismiksi.

Me kolme asianomaista olemme ilmaisseet suoraan ja useita kertoja, että emme halua alistaa yksityisyyttämme kauppatavaraksi. Olemme pyytäneet kunnioittamaan sitä tosiasiaa, että julkisesta työstämme huolimatta meidän yksityinen intimiteettimme ja ihmisarvomme ovat luovuttamattomia. Me emme siis halua, että elämämme herkimmät alueet ovat häpäisevän huomion kohteena.

Millainen ihminen tällaisen pyynnön jälkeen jatkaa kotirauhan häirintää ja tekee ihmisyytemme pyhimmästä osasta pikaruokaa sosiaaliselle väkisinmakaamiselle?

Niin. Tämä tuntuu kuin joku kävisi väkisin takapuoleen kiinni, kourisi kovaotteisesti ja sylkisi päälle. Tämä on kiusaamista, vieläpä väkivaltaista. Ja tämä saastuttaa niin kohteet, tekijät kuin lukijatkin.

Seiskan kavallusrahakäytäntö on tehnyt surullista jälkeä aiemmin selväpäisten kirjoissa olevien ihmisten keskuudessa. Kun keskustelin omaisuuteni siirrosta Ninalle verospesialistin kanssa, sain järkytyksekseni viikkoa myöhemmin lukea Seiskasta sanatarkan kuvauksen salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvasta, henkilötietolain suojelemasta asiakastiedostani.

Rikos on rikos, vaikka se kohdistuisikin julkista työtä tekevään.

Seiskan vinkkipalkkioiden perusteella ei vielä kannata hyvää ammatillista uraa ja hienoa työyhteisöä lähteä upottamaan. Samaan ilmiantajien komppaniaan ovat liittyneet haisevan rahan toivossa niin tuohtuneet tädit Kauniaisissa kuin lentokentälle yhtä aikaa osuneet biennaalituristitkin.

Kävimme Virpin kanssa työmatkalla Montebellunassa (tunti Venetsiasta) keskustelemassa yhteistyöstä Rossignolin kanssa, sovittamassa monoja ja kiittämässä Virpille kymmeniä monoja käsityönä tehneitä kuusikymppisiä suutarirouvia. Seiska ja Iltalehti valehtelivat lukijoilleen meidän kävelleen rakastuneina Venetsian kaduilla.

Lähdesuoja, siinä vasta kätevä porsaanreikä mille tahansa lukijan harhaanjohtamiselle!

Tällaista toimintaa Pauli Aalto-Setälä siis kutsuu "lehdistön vapaudeksi", jonka puolesta hän on ilmoittanut taistelevansa. Olet valinnut hieman arvottoman sodan, Pauli.

Minulle ystäväni Pauli Aalto-Setälä tuli pari vuosikymmentä sitten tutuksi myötätuntoisena heikkojen puolustajana ja uhrautuvana kehitysyhteistyön käytännön toteuttajana. Tämä nykyinen Pauli kutsuu tytäryhtiön tulosvastuuta "kansainväliseksi työksi", jolla puolustetaan sananvapautta.

Sananvapaudenko nimissä sinä oikeutat sitä, että yhtiösi julkaisee uutiseksi naamioituja tekstejä, joissa valehdellaan tietoisesti, että "Virpi Kuitunen on raskaana" ja että "Kummatkin ovat heivannut [sic! Aller-suomea] entiset, kaikinpuolin epäonnistuneet suhteensa roskakoriin". Jarin mukaan "Suhde Virpiin on jotain, mitä en voinut kuvitella entisessä tylsässä liitossani".

Perättömän tiedon levittäminen ja solvaus ovat lehdistönvapautta, Pauli, niinkö? Minusta ne ovat rikos.

Pauli Aalto-Setälä ja Kari Kivelä, missään muualla ei harjoiteta liiketoiminnan nimissä yhtä sumeilematonta ihmisarvon riistoa kohteiden nimenomaisista tahdonilmaisuista piittaamatta.

Teidän toimintanne aiheuttaa kärsimystä meidän kolmen asianomaisen lisäksi lapsillemme, vanhemmillemme, sisaruksillemme ja ystävillemme.

Koska tiedän teidät myötätuntoisiksi ja viisaiksi ihmisiksi, anon tässä armoa. Antakaa meidän elää ihmisen elämää, älkääkä ajako meitä arjessamme jahdatuksi julkiseksi eläimeksi.

Kun Virpi alkoi voittaa maailman huipulla noin vuosikymmen sitten, hän ei samalla suostunut siihen, että hänen elämänsä pyhin osa olisi kenen tahansa rahastettavissa. Kun minä aloin tehdä julkista työtä kaksi vuosikymmentä sitten, en irtisanoutunut ihmisarvostani.

Lasteni äidin, yhä rakastamani Ninan yksityisyyden suoja ei ole murentunut vain sen takia, että kesätoimittaja ja kampaaja löysivät toisensa 24 vuotta sitten.

Jari Sarasvuo


http://elainvertauksia.blogspot.com/



-------------------------------------------------------------------