Keitä saa verrata eläimin ja keitä ei? Seppo Lehto Suomen Leijona vai Juudaan Leijona?
Valtionsyyttäjä mika illmanin mielestä Seppo Lehdon eläinvertaukset on kansankiihottamista ja muslimien uskonrauhan häirintää. Mitä tuohon sanoo kristitty ihminen joka on lukenut raamattua ja tietää että Herran Sana on täynnä eläimiinvertauksia Juudaan leijonasta alkaen? Kuntavaaliehdokas #SeppoLehto Tampereella 2025
'Mustan ja valkoisen koiran kohtaaminen Särkijärven rannalla? Video alla:
Video2 yllä otsikolla: Mustan ja valkoisen hurtan rantariemua kuvaajana #kuntavaaliehdokasTampere #SeppoLehto 14.10.2024 v2
---
#Valkoisen ja mustan #koiran #kohtaaminen #Särkijärven rannassa 14.10.2024 kuntavaaliehdokas #SeppoLehto kuvaajana kuva5
--
#Valkoisen ja mustan #koiran #kohtaaminen #Särkijärven rannassa 14.10.2024 kuntavaaliehdokas #SeppoLehto kuvaajana kuva4
--
#Valkoisen ja mustan #koiran #kohtaaminen #Särkijärven rannassa 14.10.2024 kuntavaaliehdokas #SeppoLehto kuvaajana kuva3
----
#Valkoisen ja mustan #koiran #kohtaaminen #Särkijärven rannassa 14.10.2024 kuntavaaliehdokas #SeppoLehto kuvaajana kuva2
----------
#Valkoisen ja mustan #koiran #kohtaaminen #Särkijärven rannassa 14.10.2024 kuntavaaliehdokas #SeppoLehto kuvaajana kuva1
Keitä saa verrata eläimin ja keitä ei? Seppo Lehto Suomen Leijona vai Juudaan Leijona? Valtionsyyttäjä mika illmanin mielestä Seppo Lehdon eläinvertaukset on kansankiihottamista ja muslimien uskonrauhan häirintää. Mitä tuohon sanoo kristitty ihminen joka on lukenut raamattua ja tietää että Herran Sana on täynnä eläimiinvertauksia Juudaan leijonasta alkaen? Kuntavaaliehdokas #SeppoLehto Tampereella 2025
Eläinvertauksista, ne ovat sallittuja toisille ja toisilta kiellettyjä
Keitä ovat tämän päivän poliitikot ja ihmisryhmät joita voidaan vapaasti leimata ja verrata eläimiin? Onko meidän tiemme Ruotsin tie missä ruotsindemokraatteja verrataan vapaasti torakoihin?
Islamissa on sallittu tänäkin päivänä kouluopetuksessa verrata vääräuskoisia kristittyjä ja juutalaisia eläimiin mm. sikoihin
Tälläistä toisia panettelevaa ja leimaavaa"rauhanuskontoa" eli islamia valtionsyyttäjä mika johan illman haluaa suojella väärillä väitteillään ja syytteillään Seppo Lehtoa, Jussi Halla-ahoa ja muita islamista kertoneita kohtaan saattaen heidät lainsuojattomaan tilaan tukenaan Demla r.y:n kahvikuppiseura Tampereen käräjäoikeudessa, Helsingin ja Turun hovioikeuksissa, sekä korkeimmassa oikeudessa ( Jesuiitta- ja kommarimoraalin omaavat fariseusseuralaiset ja KGB:n nöyrät neuvostoaikaiset ajatuspoliisit vallassa vaikka Sovjet romahti 1991)
"Juutalaiset sikoja ja kristityt apinoita" on islamin opetuksen perustana Britanniassa
= "Jews are pigs and christians are monkeys" according to islam teachings in Britain
-----
Video poistettu netistä
-----------
Suomen valtionsyyttäjälaitos esikuntineen apulaisvaltakunnansyyttäjä jorma kalskeesta alkaen suojelevat väkivaltaisia ja rasistisia islamisteja ja väitteitään: "Juutalaiset sikoja ja kristityt apinoita" on islamin opetuksen perustana Britanniassa ja ilmeisesti myös Suomessa. Miksi totuus halutaan kieltää ja kritiikki islamin vaarasta?
Maahanmuuttokriitikko, islamkriitikko ja EU:n vainotuin toisinajattelija Seppo Lehto
Perjantai, kesäkuun 26. päivä, kello 06.12. Meitä vaanitaan jälleen kerran kotimme portin pielessä varhain aamulla. Emme voi hakea aamuvarustuksessa lehteä, koska postilaatikko on juuri tontin ulkopuolella, jolloin olisimme vapaata riistaa; tontilla he eivät voi kuvata.
Hiihtäjä Virpi Kuitunen on lähdössä töihin jäätikölle ja minä taas saattokeikan kautta omiin töihini neuvotteluhuoneeseen. Väijyvä nilkki syö purkkaa ja tähtää kameralla. Taas tulee paha mieli, likainen ja vainottu olo.
Matkalla lentokentälle summaamme apein mielin viime aikoja riiston ja rahanteon kohteena. Lentokentällä ovatkin jo uudet loiset kimpussa. Puolison hyvästelystä ei tule mitään, kun vielä toistaiseksi raikkaalta vaikuttava kesätoimittaja ja nuhjuinen valokuvaaja tunkevat väliimme, rikkovat rauhaamme ja estävät hyvän työpäivän toivotukset.
Pyydän ääni väristen valokuvaajalta, että saisin hyvästellä Virpin suukolla ilman, että kuvaaja tekee siitä kauppatavaraa kaikelle kansalle. Kun Virpin ja minun päät lähestyvät toisiaan, nilkki näyttää inhimillisyytensä mitan: hän nostaa kameransa häpäistäkseen intimiteettiämme.
Tänä keväänä päättyi 24 hyvää vuotta kestänyt liitto puolisoni kanssa kaikessa ystävyydessä. Ja hivenen myöhemmin alkoi uusi elämänvaihe Virpin kanssa. Elämäntilanteen muutokseen johtaneet syyt ovat monimutkaisia, pitkään kyteneitä ja ihmisyyden herkimpiin, yksityisiin alueisiin kuuluvia kehityksiä.
Virpi, minä tai entinen avovaimoni emme ole julkkiksia, joiden ainoa peruste olla julkisuudessa on epätoivoinen pyrky sinne ja siitä seuraava suostumus julkisuusteollisuuden kaupallistamisen kohteeksi.
Virpi on työssään maailmanmestari, minä omassa työssäni melkein Suomen mestari. Nina taas on hieno nainen, äiti, puoliso. Kukaan meistä ei ole antanut suostumustaan intimiteettinsä riistoon roskalehtien kustantajien ahneuden alttarille. Tämä ei ole voinut jäädä torilokkitoimittajille epäselväksi.
Vaikka Virpin ja minun työni ovat julkisen kiinnostuksen kohteena, meidän ihmisarvomme on silti luovuttamaton. Me nautimme samaa lain ja hyvien tapojen suojaa kuin muutkin suomalaiset. Ennen kaikkea Virpin, minun ja Ninan haavoittuvaisimmat tunteemme ovat meidän tahdonilmaisumme perusteella yksityisiä eivätkä lainkaan kauppatavaraa.
Ystäväni Pauli Aalto-Setälä hyppäsi suoraan jumalan palvelemisesta (Kotimaa-yhtiöt) saatanan palvelemiseen (Aller eli Seitsemän Päivää ja suomi24.fi). Aikamoinen loikka.
Minäpä kerron, millaista liiketoimintaa elokuussa aloittava toimitusjohtaja Pauli tulee harjoittamaan. Toukokuun loppupuolella alkoi kotirauhamme rikkominen. Kymmeniä kellosta piittaamattomia häirintäsoittoja. Päättyvällä tiellä sahasi edestakaisin ruosteinen auto ja paparazzi räpsi siitä kuvia kodistamme - uudestaan ja uudestaan, päivästä toiseen.
Myös lasteni ja Ninan kotia piiritettiin. Mökin venelaiturille tähdättiin teleobjektiivilla. Hyvin varhain aamulla ja illalla, arkena ja viikonloppuna. Miten sieluasyövä työ!
Seiska julkaisee saaliinsa. Jari ja Virpi suttuisessa kuvassa. Tämä onkin jo oikeutus muille spekuloida nollafaktoilla yksityiselämäämme. Ainoa irtonumeromyynnistä elävä lehti, joka kykenee pitäytymään journalismin periaatteissa, on Ilta-Sanomat.
Seuraavan viikon sisällä yksityisyyttämme kaupitellaankin sitten kansi- ja lööppiaiheilla reilusti toistakymmentä kertaa. Jälkimmäisellä viikolla viisi peräkkäistä kansijuttua ja lööppiä, joiden ainoa fakta oli keväinen muutos parisuhteessani. Suuri osa jutuista oli keksittyjä. Aivan, keksittyjä.
"Näin rakkaus alkoi" - siitä te ette tiedä mitään, satiaiset!
Tunkiojournalisti soittaa läpi Ninan Facebookin satunnaisimmatkin koiranäyttelytuttavuudet, eikä saa mitään irti mutta julkaisee fiktionsa lähteenään "lähipiiri". Sellaista ei voi ammattiaan arvostava toimittaja kutsua journalismiksi.
Me kolme asianomaista olemme ilmaisseet suoraan ja useita kertoja, että emme halua alistaa yksityisyyttämme kauppatavaraksi. Olemme pyytäneet kunnioittamaan sitä tosiasiaa, että julkisesta työstämme huolimatta meidän yksityinen intimiteettimme ja ihmisarvomme ovat luovuttamattomia. Me emme siis halua, että elämämme herkimmät alueet ovat häpäisevän huomion kohteena.
Millainen ihminen tällaisen pyynnön jälkeen jatkaa kotirauhan häirintää ja tekee ihmisyytemme pyhimmästä osasta pikaruokaa sosiaaliselle väkisinmakaamiselle?
Niin. Tämä tuntuu kuin joku kävisi väkisin takapuoleen kiinni, kourisi kovaotteisesti ja sylkisi päälle. Tämä on kiusaamista, vieläpä väkivaltaista. Ja tämä saastuttaa niin kohteet, tekijät kuin lukijatkin.
Seiskan kavallusrahakäytäntö on tehnyt surullista jälkeä aiemmin selväpäisten kirjoissa olevien ihmisten keskuudessa. Kun keskustelin omaisuuteni siirrosta Ninalle verospesialistin kanssa, sain järkytyksekseni viikkoa myöhemmin lukea Seiskasta sanatarkan kuvauksen salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvasta, henkilötietolain suojelemasta asiakastiedostani.
Rikos on rikos, vaikka se kohdistuisikin julkista työtä tekevään.
Seiskan vinkkipalkkioiden perusteella ei vielä kannata hyvää ammatillista uraa ja hienoa työyhteisöä lähteä upottamaan. Samaan ilmiantajien komppaniaan ovat liittyneet haisevan rahan toivossa niin tuohtuneet tädit Kauniaisissa kuin lentokentälle yhtä aikaa osuneet biennaalituristitkin.
Kävimme Virpin kanssa työmatkalla Montebellunassa (tunti Venetsiasta) keskustelemassa yhteistyöstä Rossignolin kanssa, sovittamassa monoja ja kiittämässä Virpille kymmeniä monoja käsityönä tehneitä kuusikymppisiä suutarirouvia. Seiska ja Iltalehti valehtelivat lukijoilleen meidän kävelleen rakastuneina Venetsian kaduilla.
Lähdesuoja, siinä vasta kätevä porsaanreikä mille tahansa lukijan harhaanjohtamiselle!
Tällaista toimintaa Pauli Aalto-Setälä siis kutsuu "lehdistön vapaudeksi", jonka puolesta hän on ilmoittanut taistelevansa. Olet valinnut hieman arvottoman sodan, Pauli.
Minulle ystäväni Pauli Aalto-Setälä tuli pari vuosikymmentä sitten tutuksi myötätuntoisena heikkojen puolustajana ja uhrautuvana kehitysyhteistyön käytännön toteuttajana. Tämä nykyinen Pauli kutsuu tytäryhtiön tulosvastuuta "kansainväliseksi työksi", jolla puolustetaan sananvapautta.
Sananvapaudenko nimissä sinä oikeutat sitä, että yhtiösi julkaisee uutiseksi naamioituja tekstejä, joissa valehdellaan tietoisesti, että "Virpi Kuitunen on raskaana" ja että "Kummatkin ovat heivannut [sic! Aller-suomea] entiset, kaikinpuolin epäonnistuneet suhteensa roskakoriin". Jarin mukaan "Suhde Virpiin on jotain, mitä en voinut kuvitella entisessä tylsässä liitossani".
Perättömän tiedon levittäminen ja solvaus ovat lehdistönvapautta, Pauli, niinkö? Minusta ne ovat rikos.
Pauli Aalto-Setälä ja Kari Kivelä, missään muualla ei harjoiteta liiketoiminnan nimissä yhtä sumeilematonta ihmisarvon riistoa kohteiden nimenomaisista tahdonilmaisuista piittaamatta.
Teidän toimintanne aiheuttaa kärsimystä meidän kolmen asianomaisen lisäksi lapsillemme, vanhemmillemme, sisaruksillemme ja ystävillemme.
Koska tiedän teidät myötätuntoisiksi ja viisaiksi ihmisiksi, anon tässä armoa. Antakaa meidän elää ihmisen elämää, älkääkä ajako meitä arjessamme jahdatuksi julkiseksi eläimeksi.
Kun Virpi alkoi voittaa maailman huipulla noin vuosikymmen sitten, hän ei samalla suostunut siihen, että hänen elämänsä pyhin osa olisi kenen tahansa rahastettavissa. Kun minä aloin tehdä julkista työtä kaksi vuosikymmentä sitten, en irtisanoutunut ihmisarvostani.
Lasteni äidin, yhä rakastamani Ninan yksityisyyden suoja ei ole murentunut vain sen takia, että kesätoimittaja ja kampaaja löysivät toisensa 24 vuotta sitten.
Eläimiinvertauksissa on laaja kirjo niin raamatussa, kuin koraanissa sekä niiden tulkitsijoiden kirjoituksissa. Mutta vain tamperelaiselle maahanmuuttokriitikko Seppo Lehdolle vaaditaan eläimiinvertauksista ehdotonta 2 vuotta 5 kk vankeutta. ( Mika Illmanin tavoite kokonaistuomion määrässä onnistui viiveellä, kun valtionsyyttäjä mika illman rikkoi perusperiaatteita, ettei samaa asiaa oteta uuteen käsittelyyn eli loppunäytös 2010 Seppo Lehdon ollessa vankilassa, jolloin kertaalleen syyttämättäjätetty Suomenmaan lehden Seppo Kuisman tapaus tarjottiin uudelle käräjäoikeuden kokoonpanolle ja näin illmanismi pääsi kukkimaan oikeuslaitoksen periaatteille törkeästi kusten 1 kk lisätuomiona ja 7500 euron huuhaakorvauksina huuhaasta) 2 standardit jyllää näytösoikeudenkäynteinä Tähän kerätään julkisuudessa eri tahoita käytettyjä eläimiinvertauksia:
21.09.2008 7:00 Satunnainen herrasmies
Perheeseemme tulee koira – tai sitten ei. Vaimo on tiukasti ajatusta vastaan ja väittää olevansa allerginen paitsi kalalle, myös koirille.
Vaimon valehtelu on niin läpinäkyvää, ettei mahdollisia allergiaoireita usko vanha erkkikään. Lomamatkalla Espanjassa vaimo veteli naamaansa tonnikalamunakkaan, jota luuli juustomunakkaaksi. Hyvin näkyi maistuvan.
Ruokailun jälkeen vaimo röyhtäisi tuttuun tapaansa, mutta väitetyistä allergiaoireista ei ollut tietoakaan. Vaimon naama ei punottanut eikä hänen kaulaansa noussut näppylöitä. Ei vapinaa, ei sekavaa puhetta. Ei hengitysvaikeuksia.
Ajatus koiran hankkimisesta on melkoista henkistä taistelua perheen sisällä. Vanhin poikamme haluaa terrierin, joka ärhäkkäästi pitäisi terassillamme vierailevan kissan loitolla. Vanhin tyttäreni tyytyisi mäyräkoiraan, mutta minulle kelpaa vain leonberginkoira. Se on iso, karvainen ja pelottava – niin kuin koiran tuleekin olla.
Pankaa isällenne kaulapanta ja vesikuppi lattialle. Siinä on teille koiraa ihan tarpeeksi. Voitte samalla opettaa sen kuolaavan karvaläjän sisäsiistiksi, ilkeilee vaimoni, kun koirakeskustelu on kuumimmillaan.
Olen yrittänyt korostaa, että perheessämme on kaksi karvaläjää, mutta minä en ole kumpikaan niistä. Toinen on koripallon kokoinen tyttökani, joka ei tee muuta kuin syö ja paskoo. Toinen on poikakani, joka tietysti syö myös, mutta mahtuu sentään häkistään ulos.
Vaimoni on ennenkin käyttänyt eläinvertauksia aseenaan perheen sisäisissä ja varsinkin meidän kahden välisissä taisteluissa. Älä mene talvella saunan jälkeen terassille kultaseni, talitintit luulevat sinua talipalloksi, hän saattaa nätisti hymyillen sivaltaa kesken aamukahvin.
Vaimoni koirainho johtuu mustasta labradorinnoutajasta, joka minulla oli, kun aikoinaan muutimme yhteen. Vaimoni inhosi sitä yli kaiken.
Koira nylkytti kaikkea mikä liikkui ja kaikkea mikä ei liikkunut. Sillä oli tylsä katse ja se söi jatkuvasti – ensin sohvan, sitten kaksi nojatuolia ja sen jälkeen eteisen seinän. Sille maistui jopa naapurin äijän oksennus, joka ilmestyi olohuoneemme lattialle vähän överiksi menneiden vappujuhlien jälkeen.
Kaupunkilehden yleisönosastolla erään varusmiehen opettajaäiti kertoi, kuinka pojan kauniit pöytätavat olivat kadonneet palvelukseen astumisen myötä. Nuori mies ahmi, maiskutti ja röyhtäili. Aina hän ei tullut edes yhteiseen ruokapöytään, vaan toi lomille tullessaan mukanaan omat roskaruoat.
Pojan selitys oli, että armeijassakin annoksen joutui ahtamaan sisäänsä ennätysajassa. Röyhtäily oli puolestaan välttämätöntä, että mahalaukun sai nopeasti mahdollisimman täyteen.
Tuohtuneen äidin syyttävä sormi osoitti puolustusvoimia. Vapaasti siteerattuna kasvatustyö oli valunut hukkaan, kelpo pojista tehtiin armeijassa porsaita (taas näitä kohtuuttomia eläinvertauksia, esitän pahoitteluni sikojen oivalle sukukunnalle).
Näyttelijä Outi Mäenpää on kirjoittanut runokirjan Naarassika. Mäenpään runoissa ruoditaan mm. rankkoja avioerokokemuksia. Mäenpää haluaa viestittää kirjallaan sitä, että naisen kanssa ei ole välttämättä helppoa elää ja sitä, ettei naisille itselleenkään ole helppoa elää itsensä kanssa.
Nykyisessä tasa-arvokulttuurissa on vaikea keskustella miesten ja naisten välisistä todellisista eroista. Mutta eiköhän yritetä? Mikä sinusta on silmiinpistävin ero?
Entä mikä on yhteistä - voiko nainenkin käyttäytyä kuin perinteinen, miehiä tarkoittamaan varattu sovinistisika? Minun mielestäni voi oikein mainiosti, mutta miehenä sen sanominen on kielletty. Sikamaisimmillaan nainen on mielestäni silloin kun hän yrittää käyttää keinoja, jotka kokee miehisiksi ja sortuu sitten ylilyönteihin.
Meissä miehissä taas on mielestäni yhtenä vaikean sikamaisena piirteenä se, että liikuttumisen tunteita ei oikein sovi näyttää jos meinaa olla mies. Ikäänkuin se olisi jotenkin huonompaa, että käyttäytyy tässä mielessä "kuin nainen". Naurettavan aivokurkiaisetonta ja seksististä touhua sekin. Onneksi Kataiset ja jotkut muut nuoremman polven miehet toimivat vapautuneemmin.
Pikku Possu Ponteva
---------------
61/76 Kirsi 26.4.2008 11:46
Pikku Possu Ponteva : Tunnen naispuolisia ihmisiä jotka kulkee sutena ihmisten joukossa, vain nainen pystyy manipuloimaan niin ettei sitä mies parka edes huomaa.
Mies on usein vain tunteeton sika joka ajaa omaa mukavuuttaan, kun on pahimmillaan eikä muiden tunteet liikuta.
Katkera tai vihainen nainen saattaa löytää aseet jossa iskee juuri tasan tarkkaan sisimpään.
Olen jo oppinut, ettei kehenkään ole luottaminen vaan usko omaan itseen on tärkein.
62/76 Markkinapallo 26.4.2008 12:03
Seepra : No niin, päästiinhän täällä sentään asiaankin :)
63/76 Jackass 26.4.2008 12:06
Markkinapallo : ""Siassa" on kuitenkin jotakin sovittelevaa ja anteeksiantavaa, eikä se siis ole niin täydellisen lyttäävä ja tuomitseva haukkuma-adjektiivi kuin "lehmä"".
Mikäköhän siassa on sovittelevampaa kuin lehmässä. Minusta tämä liittyy oletukseen, ettei naiselle saa puhua rumasti, mutta miehelle saa. Toki miehet voivat olla välittämättä etiketti-säännöistä ja haukkua naista lehmäksi, mutta nainen saa siastaan helpommin anteeksi. Ja samalla miestä ei vastaava haukkuminen samalla tavalla kaada.
64/76 esko 26.4.2008 12:27
Pikku Possu Ponteva : Monet naiset ovat sikoja, sitä ei vain saa sanoa. Miehiä voi haukkua aivan vapaasti sijoiksi, mutta naisten nimittely on monen mielestä väärin. Mutta naiset pyrkivät monessa asiassa miesten tasolle. Niin tässäkin.
65/76 Jackass 26.4.2008 13:40
Markkinapallo : "Kiltti ja hyvätapainen ei kiinosta. Toisaalta miesten puolelta kuuluu samanlaista valitusta"
Vanha kliseehän on, että naiset rakastuu renttuihin. Tiedän yhden tyypin, joka on jotenkin luokiteltavissa siaksi, hänen mukaan paras tapa iskeä nainen on vetää hirveet lärvit ja sammua baaritiskin viereen, aina tulee joku hoivaamaan.
66/76 Seepra 26.4.2008 15:51
Markkinapallo : Kyllä. Oikein kunnon susihukkanen.
67/76 Vanitas Vanitatum... 26.4.2008 17:46
Vanha kyylä : Naista ei voi oikeastaan sanoa siaksi. Sika röhkii, mutta nainen yleensä haukkuu...
68/76 Kinkku 26.4.2008 20:15
Pikku Possu Ponteva : Höh. Eihän kaikki naisministeritkään ole sikoja. Eikä ole muutenkaan korrektia ryhtyä sormella osoittamaan nais-sikoja. Eihän heitä ole.
69/76 Markkinapallo 26.4.2008 20:57
Jackass : Mutta toimii tuo toisinkin päin. Naisista pariutuvat ensimmäisinä nipottavat kontrollifriikit, älyltään keskinkertaiset, mutta luonteeltaan hankalat tyypit, jotka myöhemmin pompottavat koko perhettä mielensä mukaan.
Kuulun itse naistyyppiin, jolla on vaikeuksia pariutua, koska kiinnostuneita on vähän. Eli luonteeltani olen kiltti, reilu, taipuvainen hajamielisyyteen, uppoudun mitä ihmeelisimpiin asioihin, en yksinkertaisesti jaksa nipottaa koska pikkuasiat eivät kiinnosta tarpeeksi, en jaksa vahtia enkä hyysätä ketään jne.
Olen miettinyt, että pirttihirmu pariutuu helposti ehkä siksi, että monet miehet etsivät äitihahmoa "pitämään ohjat käsissään". Osa naisista taas ihastuu renttuihin, koska uskovat pelastavansa miehen huolenpidollaan :)
70/76 Et silleen... 26.4.2008 20:58
Asiaperustein : Unohdit lisätä tuohon vakuuttavaan perusteluusi vielä sen kiistämättömän tosiseikan, että miehen kymmentuhatvuotisen sikailun takia on täysin oikeudenmukaista, että nainen sikailee (vaikkei oikeasti olekaan sika) seuraavat kymmenentuhatta vuotta.
71/76 Sakusammakko 26.4.2008 21:46
Pehr Eräukko : "Vain nainen voi olla alisteisessa asemassa."
Ei pidä paikkaansa. Nainen voi osata alistaa miehen erittäin taitavasti esim. lapsia käyttäen.
72/76 Uskova 27.4.2008 11:34
Pehr Eräukko : Kyllä mieskin voi olla alisteisessa asemassa ja silloin mies on tossun alla.
73/76 ilmari 27.4.2008 14:58
Pikku Possu Ponteva : Sika on siisti eläin, ei loukata sitä. Naisen heikkous on siinä, että hänen on vaikea hyväksyä sitä, että ei saa tahtoaan läpi. Ottaa asian uudelleen ja uudelleen esille, sitä kutsutaan nalkuttamiseksi. Se pitäisi kriminalisoida. Kun pitkällisen nalkutuksen jälkeen mies hermostuu ja huitaisee kämmenellä poskelle, niin mies on automaattisesti syyllinen. Näin naisten logiikan mukaan.
74/76 sylvi 27.4.2008 15:18
Pikku Possu Ponteva : Molemmat voivat olla sikoja. Mutta vain nainen voi olla kana. Kana on tyhmempi ja pelkästään feminiininen. Sika taas on sekä-että, mutta miessika on hyväksyttävämpi kuin naissika. Naissika on jotakin ihan hirveetä.
Tätäkö halusit?
75/76 sylvi 27.4.2008 15:35
ilmari : "Naisen heikkous on siinä, että hänen on vaikea hyväksyä sitä, että ei saa tahtoaan läpi. Ottaa asian uudelleen ja uudelleen esille, sitä kutsutaan nalkuttamiseksi"
Onko miehelle muka helppoa hyväksyä se, ettei saa tahtoaan läpi? Kokemukseni mukaan myös miehet osaavat nalkuttaa, mutta suurin osa lähtee ovet paukkuen ulos tai 'huitaisee' jo siinä vaiheessa.
76/76 Kissankäpälä 27.4.2008 17:49
Pikku Possu Ponteva : En ole koskaan kuullut, että naista sanottaisiin siaksi, mutta naisen tavallisimpia eläimellisiä negatiivisia kutsumanimiä lienevät lehmä, nauta, kana tai käärme. Hellittelynimiä kai sitten kissimirri tai pupu.
Ja miehen eläinvertauksia taas sika, porsas, sonni, pässi, pupujussi/kani tai nallekarhu. Kettu kuvannee kai sitten juonivaa ihmistä yleensä eli kumpaa sukupuolta tahansa.
Entä lammas? Minä olen joskus liian kilttiä aikuista poikaani morkannut lampaaksi...
Mitähän psykologit sanovat siitä, että tiedotusvälineistä ja toimittajien ammattikunnasta käytetään niin usein eläinvertauksia? Hellittelyä vai halveksuntaa? Ehkäpä viha-rakkaus-suhde?
Martti Ristimäki
17.11.2007 09:05
2
Median rakennemuutoksesta kirjan tehnyt Ilta-Sanomien ja Taloussanomien entinen päätoimittaja Antti-Pekka Pietilä moittii suomalaisia tiedotusvälineitä kesyyntymisestä. Hänen mielestään toimittajat syövät vallanpitäjien kädestä eli ovat pullasorsia.
Sylikoira, puudeli, kädestä syöjä, nuoleskelija - journalistien mielestä hirveitä haukkumanimiä niin sanotuista luottotoimittajista. Pietilän mukaan kyse on ammattikunnan kesyyntymisen ohella koko median muodonmuutoksesta ketään ärsyttämätöntä kevyttä materiaalia tarjoavaksi uutis- ja viihdytyskoneistoksi. Monen mielestä suomalainen journalismi ärhäköityi vasta 1980-luvulla.
Poliitikkojen puheita ei tuolloin enää levitetty sellaisenaan, vaan jopa Ylen tv-uutisissa niitä arvioitiin joskus jopa kriittisesti. Presidentti Mauno Koivistolta ja pääministeri Kalevi Sorsalta paloivat välillä päreet, vaikka molemmat myös osasivat tanssittaa tiedotusvälineitä.
-->
Median mahti oli kuulemma suuri. Sorsa puhui infokratiasta, Koivisto moitti toimittajia sopuleiksi. Varsinkin politiikan ja talouden journalismi on räväköitynyt huomattavasti neljännesvuosisadassa. Ammattikunnan yleisiä arvostuksia kuvasi myös A.-P. Pietilän arviointi itsestään lehtihaastattelussa Taloussanomien perustamisen edellä: pikemminkin terrieri kuin puudeli.
Jäikö jämäkän journalismin aika lyhyeksi, jos media taas syö kädestä? Suuren yleisön silmissä tiedotusvälineet ovat kuitenkin nykyään pikemminkin armottomia ja tunkeutuvat joka paikkaan. Mutta median läpitunkeva katse saattaakin kohdistua yhä enemmän vain julkkiksiin ja esimerkiksi politiikan pintailmiöihin.
Kansainvälisessä vertailussa suomalainen media on aina suhtautunut melko hienotunteisesti vallanpitäjiin. Viihteen osuus median tarjonnassa kasvaa tietysti koska sillä on kysyntää eikä kuivan asian pakkosyöttö ole enää mahdollista.
Eri alojen tiukalla asiajournalismilla on kysyntää, mutta eri tavalla kuin ennen. Yleisö pirstaloituu myös tässä suhteessa.
"Ulkomaalaisilla on hauskoja eläinvertauksia. Ranskalaiset sanovat puhuvansa englantia kuin espanjalainen lehmä ja Liliana kertoi ajavansa autoa kuin koira. Auton takapenkillä ei ollut turvavöitä joten mielikuva koirasta kuskina alkoi oikeasti pelottaa. Pelko oli kuitenkin lähes aiheeton sillä Liliana ajoi autoa ennemminkin kuin hyvin koulutettu delfiini. Ainoa koiruus sattui kun hän vaihtoi kovassa vauhdissa vaihteen kakkoselle ja auton vauhti seisahtui äkillisesti"
------------------------------------
Todiste siitä että Mika Illman liioittelee HS:n artikkelin kuin Stubbia voi huoletta nimitellä "nököhampaiseksi oravaksi" - Onko vain neekerien vertaaminen eläimiin kielletty etnosensitiivisesti? Eikö Stubb edusta mitään kansanryhmää? - Eikö prusoikeuksien yhdenvertaisuus lain edessä paina mitään?
Julkaistu: 1.4.2008 19:10 annamari.sipila@hs.fi helsingin sanomat
Julkaistu: 1.4.2008 19:10 Annamari Sipilä helsingin sanomat
BRYSSEL. Jokaisella on mielipide Alexander Stubbista. Monet ihailevat Stubbia. Paljon on niitäkin, jotka eivät voi häntä sietää.
Erityisen paljon on kuitenkin niitä, jotka ovat inhoavinaan Stubbia, vaikka häntä salaa ihailevatkin. Stubb on kaikkea sitä, mitä suomalaisessa politiikassa – ja suomalaisessa kulttuurissa – ei ole perinteisesti kuulunut olla. Stubbin asiantuntemus, kokemus, hyvät suhteet ja kansainvälisyys voidaan antaa vielä anteeksi.
Mutta hänen itsevarmuutensa on monelle liikaa. Stubb tietää, että hän tietää, eikä hän emmi osoittaa, etteivät muut tiedä.
Onneksi löytyy itseironiaakin. Kun mediatutkija Kaarina Hazard kutsui Stubbia "nököhampaiseksi nuorukaiseksi, joka muistuttaa ilahtunutta oravaa", käänsi Stubb asian voitokseen laittamalla määritelmän kotisivuilleen.
Stubb nousi Euroopan parlamenttiin neljä vuotta sitten. Hän on federalisti, liittovaltion kannattaja, mikä ei ole aina plussaa EU-skeptisessä Suomessa. Meppiuraa ennen Stubb toimi EU-politiikan kulisseissa. Hän on avustanut niin EU-komission entistä puheenjohtajaa Romano Prodia kuin Suomen entistä EU-lähettilästä Antti Satuliakin.
Kun pääministeri Paavo Lipponen vei Suomea EU:n ytimeen, juuri nuori Stubb hääri taustalla. Väitelläkin Stubb ehti jo vähän päälle kolmekymppisenä. Eikä mistä tahansa koulusta, vaan London School of Economicsista.
Jossain välissä hän on ehtinyt kirjoittaa myös vinon pinon EU-aiheisia julkaisuja. Ja urheilla. Ja perustaa ihanneydinperheen, johon kuuluu menestynyt ja elegantti brittiläinen juristivaimo Suzanne Innes ja kaksi lasta.
Mutta millainen on Stubb ansioluettelon takana?
Vielä kahdeksan vuotta sitten Stubb saattoi kiljua toimittajille, jos hänen viestinsä ei mennyt perille. Ei kilju enää. Stubb, 40, ei ole pehmentynyt, mutta hän on hioutunut. Hän on hyvä markkinoimaan itseään ja asiaansa.
Suomessa on pelätty, miten räväköistä lausunnoistaan tunnettu Stubb selviää ulkoministerinä. Pelko on turha.
Jos Stubb päästää jotain räväkkää suustaan, on se tarkoin laskelmoitua. Eräs kokenut politiikan tuntija arvioi, että Stubb kävelee vielä pääministeri Matti Vanhasen yli miten tahtoo.
Stubb on kuitenkin aivan liian ovela alkaakseen rettelöidä kenenkään kanssa heti ja avoimesti. Ylikävely – sen hän kyllä hallitsee.
2